Uupumus oli uusi alku

Tiedän miltä tuntuu, kun uupuu. Kun palaa ihan totaalisesti loppuun. Kun ei enää jaksa. Opin  kantapään kautta, että minullakaan ei ole loputtomasti voimavaroja, vaikka niin usein itselleni uskottelinkin. Työ, perhe-elämä, parisuhde, harrastukset ja kaikki muu mikä kuuluu elämään, joko vie voimavaroja tai tuo niitä lisää. Ei ole erikseen työssä jaksamista ja muuta jaksamista. On vain yksi jaksaminen. 

Stressi ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Pari vuotta sitten teloin polven oikein kunnolla. Sinä syksynä, kun toivuin ristisideleikkauksesta, oli aikaa pysähtyä. Vuoroin istuin ja makasin sohvalla ja mietin, miksi oon siinä pisteessä. Miksi en enää jaksa  nousta aamulla sängystä? Miksi tunnen olevani niin huono äiti, puoliso, työntekijä? Miksi en saa nukuttua, vaikka oon niin väsynyt? Miksi itkeä pillitän ihan joka päivä? Miksi elämä ei enää tunnu elämisen arvoiselta? Pää oli sumea ja unohtelin asioita jatkuvasti. Kasvoihin ilmestyi yhtäkkiä kutisevaa ihottumaa, joka kesti monta kuukautta parantua. Lihakset ei palautuneet rasituksesta ja hiuksia lähti kamalaa vauhtia päästä. Ymmärsin, että näin ei voi jatkua. Varasin ajan työterveyslääkärille. 

Uupumus ei ole sairaus, joten sain keskivaikean masennusdiagnoosin ja masennuslääkereseptin. Onneksi pääsin samalla myös verikokeisiin ja taustalla piilevä sairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta tuli ilmi. Thyroxin-hormonilääkityksen saaminen kesti yli puoli vuotta. Masennuslääkkeitä en koskaan hakenut. Tuona aikana aikana vointi oli välillä parempi ja välillä huonompi. Mutta kun sain Thyroxinin viimein aloitettua, vointi koheni parin viikon kuluessa jo ihan kohtuulliseksi. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna en yhtään ihmettele, että uuvuin. Sinä vuonna lähipiirissä sattui kaksi kuolemantapausta, oma eturistisidevamma, -leikkaus ja kuntoutus. Samaan aikaan tein melko vaativaa asiantuntijamyyntityötä, joka perustui pitkälti tulospalkkaukseen ja sitten oli tietysti kahden pienen lapsen huolehtimiseen liittyvä vastuu, joista toinen on erityislapsi. Vaadin itseltäni liikaa, enkä tajunnut levätä tarpeeksi. Oli tosi vaikeaa myöntää, että en jaksa, koska onhan ihmisillä nyt ”oikeitakin ongelmia”. Tunsin häpeää ja syyllisyyttä. Ei mulla ollut oikeutta uupua.

Nyt tuntuu siltä että oon vihdoin terve. Kilpirauhaslääkitystä on säädetty muutamamia vuosia ja se on saatu kohdalleen. Arvot on nyt erittäin hyvällä tasolla. Varmasti loppujen lopuksi minut pelasti se, että ymmärsin levätä, ottaa aikaa itselleni ja tehdä niitä asioita, joista tulee hyvä olo. Lopetin elämän ”suorittamisen” ja kävin myös keskustelemassa fiiliksistäni psykologin kanssa. Nyt jaksan taas innostua, uskoa huomiseen ja nauraa. Väsymys tosin tulee jonkin verran helpommin kuin ennen, mutta nykyään olo tuntuu jokseenkin normaalilta ja suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti.

Stressinhallintavalmentajaksi

Alkuvuonna 2019 huomasin Trainer4You:n sivuilta ”Mind Coach” stressinhallintavalmentaja -koulutuksen. Siitä tuli tosi voimakas intuitio, että tuonne mun pitää mennä ja ilmoittauduin. Hyvä että menin, sillä nyt ymmärrän itseäni ja asiakkaitani paljon paremmin. Minulla on usean vuoden tausta fyysisen puolen valmennuksesta, mutta Mind Coach -koulutuksen myötä aloin ymmärtää  miten henkistä kapasiteettia voi parantaa. Opin, että keho ja mieli ovat vahvasti sidoksissa. Ajatuksilla on uskomaton vaikutus hormonitoimintaan ja hermostoon. Siksi on tärkeää tietoisesti vähentää negatiivisia ajatuksia ja toimintatapoja. Mieltä kannattaa treenata säännöllisesti, jotta palautuminen henkisestä kuormasta nopeutuu. On kuitenkin hyvä muistaa, että treenin pitää olla systemaattista ja säännöllistä. Ihan kuten fyysisessäkin harjoittelussa. Yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään maratoonaria. 

Stressinhallintavalmentajakoulutuksen aikoihin mietin paljon sitä, mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Minkälainen ihminen haluan olla? Mitkä ovat niitä arvoja, joiden mukaan haluan elää? Mikä on oikeasti tärkeää? Mistä pitää luopua, jotta saavutan tämän? Listasin kaikki nämä asiat paperille ja aloin toteuttaa niitä, yksi kerrallaan. Lopulta kävi niin, että ryhdyin yrittäjäksi toista kertaa elämässäni. Vuonna 2019 perustin hyvinvointialan valmennusta tarjoavan yrityksen, Tahtomon. Olen aina halunnut auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin ja menestymään. Se on mulle luontaista, koska osaan kuunnella ja aistin toisen ihmisen tunteet tosi herkästi. Oon lisäksi aika sinnikäs kun jotain päähäni saan, ja äärettömän kiinnostunut ihmismielen toiminnasta. Vaikka en halua millään tavoin romantisoida uupumusta, niin uskon, että todellinen henkinen kasvu tapahtuu kivun kautta. Niin minulle kävi.