Työhyvinvoinnista työpahoinvointiin

Kenen vastuulla työhyvinvointi on?

Pirkko ei enää jaksa. Hän on aivan poikki, koska työstressi on uuvuttanut hänet. Stressi aiheuttaa sen, että Pirkko ei nuku hyvin öisin. Ja kun Pirkko on väsynyt, hän tekee kotona vain välttämättömän, eli lapsille ruuan, pesee pyykit ja vie ehkä lapset harrastuksiin. Kun Pirkko viimein saa hetken aikaa itselleen, ei hänelle tule mieleenkään lähteä salille tai ulos lenkille. Hän lösähtää sohvalle ja tarjoaa itselleen sen ainoan helpotuksen, minkä jaksaa tässä tilanteessa. Lasin viiniä. Yöllä uni ei tule ja työasiat pyörii mielessä. Taas yksi huonosti nukuttu yö. Ja kierre on valmis. 

Hannu katsoo kelloa. Se on jo pari minuuttia yli kahdeksan. On sovittu, että työt alkaa kahdeksalta. Missä on Pirkko? Miten se voi olla taas myöhässä! No, sieltä se nyt viimein saapuu. Näyttääpä se väsyneeltä. Onkohan se kipeä? Kun ei nyt vaan jäisi saikulle! Kuka ne sen hommat sitten hoitaa! Unohti tehdä sen raportinkin eilen, vaikka mä nimenomaan sanoin, että sillä on kiire. Mistä näitä laiskoja työntekijöitä oikein sikiää?!

Mikä tässä yhtälössä on Pirkon vastuulla ja mitä esimies Hannu voisi tehdä, jotta Pirkko jaksaisi paremmin sekä töissä että kotona? Miten työhyvinvointia voitaisiin kehittää niin, että se palvelisi myös ennaltaehkäisevästi?

 

Ainakin tarvitaan asennemuutos siihen, että työntekijän jaksaminen koostuu monesta eri osa-alueesta. Työ- ja kotielämä ovat pala sitä samaa jaksamista. Ei ole erikseen voimavaroja töihin ja kotiin. On vain voimavarat. Jo pelkästään liikuntaa lisäämällä saataisiin merkittäviä hyötyjä myös stressin ja uupumuksen ehkäisyssä. Yksilöstähän kaikki lähtee, mutta usein sitä, joka huitoo jumppakepin kanssa yksinään keskellä toimistoa, katsotaan vähän alta kulmien. Että ”mitä toikin nyt tossa…!”

Arkiaktiivisuus on vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. UKK-instituutin liikuntaraportti kertoo, että aikuiset istuvat vuorokauden aikana keskimäärin jopa 40 minuuttia tunnista. https://www.ukkinstituutti.fi/filebank/3464-Paataulukoita_Liikuntaraportista.pdf

Asiantuntijatyö on lisääntynyt. Istutaan koneella, palavereissa, autossa, sohvalla kotona. Voitaisiinko työpaikoilla vaikkapa lisätä kävelypalavereita, jolloin istuminen vähentyisi huomattavasti? Tai jos kävelyyn ei ole mahdollisuutta, pitää palaverit seisten? Tarvitaan myös tukea psyykkisten ongelmien ratkaisuun. Voisiko työpaikalla olla oma stressinhallinta- tai hyvinvointivalmentaja, joka kävisi  säännöllisesti tsekkaamassa miten menee? Valmiita vastauksia tuskin on, mutta on varmasti paljon sellaista, mitä kannattaa ainakin kokeilla, sillä jotain on tehtävä. Ja pian.